Ihmisläheistä kuntalaisviestintää

Kunnan tiedotuslehti kopsahtaa luukusta sisään. Meneekö se paperinkeräykseen vai käydäänkö lehti tarkasti läpi ja nostetaan vielä hyllylle talteen?

Löydetäänkö ajankohtaiset teemaliitteet? Vinkataanko naapurillekin, mistä löytyvät tiedot tämän syksyn vauvauinneista ja kulttuuriviikoista ja asuinalueen täydennysrakentamisesta ja asukasyhdistyksen syyskokouksesta?
Kuntien kuuluu lain mukaan huolehtia siitä, että niiden asukkaat saavat riittävästi tietoa päätöksenteosta, omista vaikuttamismahdollisuuksistaan sekä saatavilla olevista palveluista.
Viestinnän asema on kiistaton, kun rakennetaan avointa toimintakulttuuria. Ilman strategiastaan tietoista, kommunikaation toimivuutta ymmärtävää ja energistä kunnan omaa viestintäorganisaatiota tavoite ei onnistuisi, paraskaan viestintätoimisto ei luo yksin viestintäilmastoa.
Tarvitaan verkosto, josta saadaan parhaimmat tehot irti yleensä vasta vuosien yhteistyökokemusten myötä. Toimivat yhteiset käytännöt ja viestintätoimiston projektinhallintaan kehitetyt työkalut auttavat viestintää pysymään kuosissa kriisienkin iskiessä.

Tavallinen on tärkeää

Ennen vanhaan kunnalliset asiat olivat tärkeiden ja pönäköiden herrojen kummallisia asioita, joita ei ehkä tavallisen taapertajan ollut tarpeenkaan ymmärtää.
Nyt on itsestään selvää, että perhepäivähoitolapset saavat itse julkisuudessa kertoa, mistä tulivat mieleen ne sadut, joita hoitajat kirjasivat ylös ja muokkasivat lauluksi, joka lopulta levytettiin CD-levyksi. Tai että pörrötukkainen nuori sanoo painavan sanansa kouluhäiriköiden vaikutuksesta luokan ilmapiiriin ja kertoo, millä tavoin hän itse toimii parantaakseen nuorison oloja.
Yksittäisen kautta voidaan edetä yleiseen, henkilökohtaisen kautta yhteiskunnalliseen.

Ei pelkästään leivästä

Kunnat ovat rahavaikeuksissa. Juuri säästöjen ja tiukennusten keskellä on erityisen tärkeää pitää ääntä kaikesta siitä, mikä kuntasektoriin edelleen kuuluu. Osittain siksi, ettei toivo katoa. Mutta myös siksi, että jäljelle jääneen arvo nähdään ja sitä ymmärretään yhteisesti suojella.
Säästötilanteessakaan ei ole vielä laskeuduttu Maslow'n tarvehierarkian alimmille askelmille. Silloinhan asuisimme kunnassa, joka kylmästi tarjoaisi pelkät perusasiat – katot ja seinät kouluiksi ja sairaaloiksi ja laitosruoaksi perunoita ja lihaa – ja jättäisi viihtyvyyspuolen kuntalaisten omalle kontolle. Saahan jokainen istuttaa kukkia pihaansa, jos niistä tykkää.

Tulevaisuuden uskoa syntyy, kun kouluissa, museoissa, kaupunkikuvassa, hoiva- ja hoitoyksiköissä ja hallinnossa on nähtävissä pyrkimyksiä luovuuden, esteettisten elämysten ja itsetunnon vaalimiseen sekä positiivisten kokemusten ja yhteisöllisyyden toteutumiseen. Asiat voidaan tehdä hyvällä tai huonolla fiiliksellä, kyse on valinnasta.
Ihmisläheisellä viestinnällä tuetaan paitsi perustarpeiden, myös ylempien tarpeiden toteutumista. Tarvitaan tietoa siitä, mitä päättäjät ajattelevat, mitkä asiat ovat valmisteilla ja millä tavalla kunnan hallintorakenteet kytkeytyvät EU:n toimintaan, ministeriöihin, seutuyhteistyöhön ja liike-elämään. Mutta sitten tarvitaan paljon tietoa myös seniorien katutansseista ja syksyisen ruskan koristamista järvinäköalapaikoista kaupungin luontopolun varrella.

Arja Liinamaa